Kiinassa eräs suosituista harrastuksista on pelaaminen Kiinalaisella jojolla, jota kutsutaan nimellä 抖空竹 dǒukōngzhú. Kiinalainen jojo koostuu kahdesta laatasta, jotka on kiinnitetty toisiinsa akselilla. Jojon pyörittämisessä käytetään apuna kahta keppiä sekä yhtä narua. Kiinalaisia jojoja on yksi sekä kaksipuolisia. Yksipuoliset ovat huomattavasti haastavampia laitteita, sillä ne eivät pysy tasapainossa. Kuitenkin yksipuoleisellal Kiinalaisella jojolla on mahdollista tehdä temppuja jotka eivät ole mahdollisia muuten. Perinteisesti Kiinalainen jojo on tehty bambusta.
Kiinalaiselle jojolle on useita eri nimiä, eri alueilla saatetaan käyttää jojosta erilaisia nimiä. Yksi yleisimmistä nimistä on 空竹 (kōngzhú), joka tarkoittaa onttoa bambua. Muita nimiä ovat 空钟 ( kōngzhōng) , ontto kello. Kiinalainen jojo näyttääkin pitkälti kellolta, tosin nimi saattaa myös tulla viheltävästä äänestä, jota Kiinalainen jojo päästää. Kaksi muuta nimeä ovat selvästi syntyneet laitteen äänestä. Xianghuang 响簧 (xiǎnghuáng) karkeasti käännettynä "synnyttää puupuhaltimen ääni", joka viittaa ruokoon jota käytetään erilaisissa puhallin instrumenteissa. Cheling 扯铃 (chělíng) nimi puolestaan tarkoittaa vedettävää kelloa.
Eurooppaan Kiinalainen jojo saapui 1600-luvulla kauppiaiden, lähetystyöntekijöiden sekä poliitikkojen mukana. Euroopassa kiinalaiselle jojolle anneettiin jälleen uusia nimiä. "Paholainen kahdella kepillä", viittasi jojon pyörittämisen vaikeuteen. Kiinalaista jojoa kutsuttiin myös nimellä "Diaballo", sanan juuret juontavat Kreikan kieleen. "Dia" tarkoittaa karkeasti käännettynä Suomen sanoja "ylittää" tai "mennä yli", puolestaan sana "ballo" tarkoittaa heittoa. Euroopassa kiinalainen jojo saavutti paljon suosiota nuorten sekä vanhempien keskuudessa. Luonnollisesti jojo löysi tiensä sirkukseen, jossa jonglöörit kehittivät uusia temppuja sekä yhdistivät taitojaan muusta jongleerauksesta.
Ranskassa diaballo otettiin vastaan hyvin. Ranskassa lajista muodostettiin kilpailupeli "jeu de paume", joka on todennäköisesti yksi tenniksen esi-isistä. 1810-luvulla Ranskassa muodostettiin useita kerhoja sekä clubeja Pariisin alueella. Pelejä pelattiin mm. Champs Elysée:n lähellä. Diaballo pelistä muodostui niin suosittu, että sitä pelattiin jopa Napoleon ensimmäisen hovissa.
Vuonna 1906, Gustav Philippart patentoi omat muutoksensa Kiinalaiseen jojoon ja alkoi kutsumaan uudistunutta laitetta nimellä "Diabolo". Philippartin diabolo koostui kahdesta aukinaisesta kupista, joissa oli käytettiin renkaista saatua kumia suojaamaan metallisia osia. Diabolon kutsuminen Kiinalaiseksi jojoksi tai kongzhuksi olisi väärin, sillä nimike diabolo käsitti erityisesti kumimaisesta aineesta tehdyt avonaiset kupit. Philippartin diabolo on myös löytänyt tiensä takaisin Kiinaan, jossa myös tämä malli on omaksuttu käyttöön. Philippartin diabolo on juurikin se laite, jonka me nykyään tunnistamme diabolona.
Ensimmäisen maailman sodan aikana lajin suosio alkoi hiipua ja myöhemmin diaboloa oli mahdollista nähdä vain teattereiden lavoilla sekä sirkuksissa.
Lähteet: http://hua.umf.maine.edu/China/ModernBeijing/pages/286_ChineseYoyo.html The DIABOLO from A to Z, Mr. Babache. Jonglerie Diffusion S.A. 1995.
Nimi:
Email:
Viesti:
Kirjoita koodi:
